Olen pian 5-kymppinen opettaja Kauhajoelta, Etelä-Pohjanmaalta. Asustamme koirien kanssa luonnon helmassa, pienellä maatilalla 50-luvun omakotitalossa, jossa on yli 0.5 ha aidattu piha. Lähistöllä on monipuoliset maastot lenkkeilyyn ja harrastamiseen.
Colliet veivät sydämeni jo lapsena, mutta lapsuuteni ja nuoruuteni vietin villakoirien parissa. Ensimmäisessä omassa kodissani oli kultainennoutaja. Koiratonta aikaa koetin täyttää hevosilla ja ratsastuksella, mutta lopulta oma koira oli saatava. Vuonna 2006 alkoi kuumeinen oman rodun etsintä. Halusin palveluskoiraoikeudet omaavan rodun, jonka kanssa voisin harrastaa PK-lajeja ja agilitya. Vuonna 2007 rotu kirkastui, liityin Suomen Collieyhdistykseen ja aloin etsiä omaa collien pentua. Helmikuussa 2008 meille vihdoin muutti Lyyli (Marcol Christmas Hope), joka oli sitä ainoaa oikeata väriä - eli tricolour. Lyylin piti olla pentueesta se huonompi narttu, ns. kotikoira, mutta siitä tulikin paljon enemmän. Lyylin kanssa tutustuin varsinaisesti koiraharrastamiseen. Aloimme harrastaa mm. PK-lajeja ja agilitya. Näyttelyihinkin eksyimme, vaikka Lyylin mielestä näyttelyt olivat äärettömän tylsiä. Lyyli johdatteli minut koiraharrastuselämään; PK-lajeihin, agilityyn, raunioetsintään, paimennukseen, näyttelyihin ja lopulta kasvattamiseen. Kasvattajanimi Crofter's Only (Torpparin ainoa) minulle myönnettiin kesäkuussa 2010.
Koiristani
Lyylistä se kaikki alkoi. Lyyli on viralliselta nimeltään Marcol Christmas Hope (Way to Win Fantazija x Carnoustie's Touch Of Heaven). Etsin omaa collieta pitkään, sillä halusin koiran, jonka kanssa voisin harrastaa PK-lajeja ja agilityä. Lyyli oli pentueesta se "rumempi" narttu, sillä sen kanssa ei ollut tarkoitus käydä näyttelyissä. Kasvattajan suosituksesta kuitenkin ilmoittautuduttiin ensimmäiseen pentunäyttelyyn. Lyylin kanssa käytiin myös ensimmäisessä erkkarissa Kuopiossa 2008, pentuluokassa. Myöhemmin Lyylin kanssa harrastettiin aktiivisesti hakua ja agilityä ja se suoritti luonnetestin pistein +170 laukausvarma.
Syksyllä 2008 laumamme sai lisän, kun kodinvaihtaja Nero eli Danlyn Moonwalker (Wicani Wren-Noir x Danlyn Take On Faith) muutti meille 4-vuotispäivänään. Lyylistä ja Nerosta tuli erottamattomat ja minun sydämeni alkoi sulaa myös blue merleille. Aloin suunnitella ensimmäistä pentuettakin Lyylin kanssa ja sen myötä tutustuin englantilaisiin Ladnar-kasvattajiin Sue ja Dave Randalliin, jotka ovat olleet mentoreitani alkutaipaleellani Pian, Sariannen ja Sussin lisäksi. Astutussuunnitelmat kuitenkin kariutuivat ja sen sijaan meille muuttikin Elvis eli Ladnar Tell Upon A Star (Samhaven Time Will Tell x Ladnar Maid Sweet) kesällä 2010. Samaisena syksynä meille muutti myös Lyylin "pikkusisko", unelmieni täyttymys Salli eli Marcol Flash Out Of Blue (Snowpaw American Idol x Carnoustie's Touch Of Heaven) sekä Neron siskonpoika Brody eli Danlyn Broadcaster (Random Acres William Light x Danlyn Misty Brocade). Collie oli vienyt koko käden...! Viiden hyvin erilaisen collien kautta sain tutustua britti-, jenkki- ja suomilinjoihin, niiden hyviin ja huonoihin puoliin, samanlaisuuksiin ja erilaisuuksiin. Ne opettivat minulle, miten erinäköisiä ja -luonteisia colliet voivat olla ja kuitenkin kaikki omalla tavallaan parhaita, juuri omanlaisiaan. Löysin eri tyypeistä hyviä ja huonoja puolia, joista yhdistelemällä voisin ehkä saada aikaan sen täydellisen collien...
Keväällä 2011, kolmannella yrittämällä, vihdoin syntyi ensimmäinen Crofter's Only pentue, Moon-pentue, josta kotiin jäi Emily (Crofter's Only Emily Of New Moon). Kesällä 2013 laumamme täydentyi seuraavan kerran, kun Elviksen lapset Marcol-kennelistä muuttivat meille. Sulo ja Sylvi edustavat ihailemiani britti-, jenkki- ja suomilinjoja.
Keväällä 2014 sain Sue ja Dave Randallilta tarjouksen, jota ei voinut jättää käyttämättä - niinpä meille muutti Bruce taivaanlahja, eli Ladnar Kissmaster (Chelborn Kiss'n Tell x Samhaven Temptation Ladnar) <3. Tämän jälkeen surukseni kuulin, että Brucen emä Alice oli myyty Italiaan, näin nartun hankkimiseen tuli mutkia matkaan.
Syksyllä 2015 laumamme pienentyi, kun jouduin jakamaan koirat eksäni kanssa: Brody, Emily ja Nero muuttivat Seinäjoelle ja Lyyli jäi yhteisomistukseen ja asuu vuoroin molemmissa kodeissaan. Kasvatustoimintani uhkasi loppua ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan. Vastoinkäymiset seurasivat toisiaan ja olin yhtäkkiä tilanteessa, että minulla ei ollut yhtäkään jalostuskelpoista narttua! Lyyli ja Salli molemmat menettivät kohtunsa pyometran seurauksena, jouduin luopumaan Emilystä, Sylvin lonkat eivät olleet jalostuskelpoiset - ja muuta ei sitten ollutkaan.
Jonotin Johanna Ruottiselta Pandan (Atendus Nothing But Blue) pentua 2015 alkaen. Panda kuitenkin jäi tyhjäksi. Samaan aikaan Pandan edellisestä pentueesta oleva merlenarttu Merry eli Irokon Merry Maid (Irokon Titanium x Atendus Nothing But Blue) alkoi etsiä uutta kotia keväällä -16 ja sain Johannalta ja Merryn omistajalta Leena Virtaselta yhteydenoton. Lähdin Merryä katsomaan saman tien ja se muutti kokeeksi meille. Merry kotiutui nopeasti ja jäi meille asumaan. Hauskempaa koiraa saa hakea!
Valitettavasti kaksi vahvaa narttua ei mahdu samaan taloon... :(
Salli ja Merry olivat sotajalalla alusta alkaen ja mietittyäni ratkaisua pitkään kysyin ystäviltäni, Sallin ahkerilta ihailijoilta Marilta ja Ellalta, voisiko Salli muuttaa heille. Onneksemme asia järjestyi ja nykyään Salli asustelee kilometrin päässä meiltä kartanon leidinä kahden suomenlapinkoirapojan kanssa aivan ihanassa Knuuttilan perheessä. Molemmat nartut voivat näin paljon paremmin. Ikävääni helpottaa, että Salli on meillä yhteisomistuksessa ja käy meillä usein.
Maaliskuussa 2016 Crufts-matkalla sain kuulla uutisen, että Italiassa Cambiano -kennelissä on Alicelle, Brucen emälle syntynyt pentuja. Jännittyneenä otin yhteyttä Maria Teresa Garabelliin ja sain yllätyksekseni kuulla, että saisin sieltä merlenartun! Toukokuussa siis lähdin tutustumaan Toscanaan ja Maria Teresan upeisiin collieisiin ja niin rautarouva Sofia muutti Suomeen! Tästä alkoi antoisa yhteistyö maineikkaan, 65-vuotta collieita kasvattaneen signora Garabellin kanssa, samalla aloin tutustua tarkemmin italialaiseen colliemaailmaan.
Heinäkuussa 2016 iloisen perheenlisäyksen myötä meille muutti yksi 2-jalkainen mukanaan kaksi englanninbulldoggia! Pientä kulttuurimuutosta ja uusien tapojen opettelua tiedossa! Sittemmin Bullsour-bulldoggien määrä on lisääntynyt uhkaavasti :D
Syyskuussa 2016 maailmaan saapuivat pitkäaikaiset haaveeni, Emilyn ja Brucen pennut. Ja siellä jopa yksi tyttö! Tytti (CO Mistress) on ainutlaatuinen ja siksi se jäi kotiin.
Huhtikuussa 2017 meillä kävi arvovaltainen vieras Italiasta, Inki eli Maailman Voittaja -15 C.I.B. IT CH One Incredible Blu di Cambiano, upean Piafin pentuesisar. Treffit Brucen kanssa sujuivat hyvin ja 9 viikkoa myöhemmin Inki pyöräytti maailmaan 8 pentua. Niistä meille muuttivat siniset unelmat Rio - Ritorno al Nord Blu di Cambiano, sekä Rhea - Regina dei Ghiacci Blu di Cambiano. I'm in love!
Tytti (CO Mistress) osoittautui terveeksi ja pääsin toteuttamaan suunnitelmani käyttää sille Sälliä, Roxier's Blue Maxmania. Saimme 8 upeaa pentua, joista Leila, CO Lifeline jäi kotiin ja Selma (CO Life'n Soul) meni sijoitukseen Marille ja Ellalle, Sallin kaveriksi. Neljäs polvi jo "omaa" narttulinjaa täytyy turvata kaikin keinoin!
Koirakiintiö on jo ajat sitten täyttynyt, silti paikkansa raivasivat vielä -20 kesällä Kimi ja Liz. Kimi, Crofter's Only Iceman (Ritorno al Nord Blu di Cambiano x Marcol Just A Country Girl) on Rion poika ja siksi tärkeä. Kun sen emäkin on Kerttu, luonteensa ja rakenteensa puolesta poikkeuksellisen upea collie, halusin jättää Kimin kotiin. "Kaksi kyllä menee samalla vaivalla" -ajatus sumensi järjen ja sain kotiini Ruffenuff Her Royal Highness'n eli Lizin (Ladnar Kissmaster x Digipackin Detailed Design). Lizin emä, Lissu teki minuun vaikutuksen ollessaan meillä astutusreissulla, ihana oikea, rautahermoinen collie, joka muistutti kovasti ensimmäisen collieni Lyylin emää, Peppiä (Carnoustie's Touch Of Heaven).
2022 käsiini syntyi Rhean (Regina dei Ghiacci Blu di Cambiano) ja Uskon (Siniketun Tumma Timantti) upea nelikko, jotka loistivat erinomaisuudellaan heti syntymästä lähtien. Vahvimmat ja toimeliaimmat pennut, jotka meillä on syntyneet - ja niin upean väriset! Olisin halunnut pitää ne kaikki! Yksi oli pakko jättää kotiin, sitä ei vain voinut myydä! Niinpä meillä asustaa nyt sininen unelma, Emma, Crofter's Only No Pressure No Diamond.
Nyt on paljon tulevaisuuden toivoja talossa - jatko näyttää mitä saamme aikaan!
Colliet veivät sydämeni jo lapsena, mutta lapsuuteni ja nuoruuteni vietin villakoirien parissa. Ensimmäisessä omassa kodissani oli kultainennoutaja. Koiratonta aikaa koetin täyttää hevosilla ja ratsastuksella, mutta lopulta oma koira oli saatava. Vuonna 2006 alkoi kuumeinen oman rodun etsintä. Halusin palveluskoiraoikeudet omaavan rodun, jonka kanssa voisin harrastaa PK-lajeja ja agilitya. Vuonna 2007 rotu kirkastui, liityin Suomen Collieyhdistykseen ja aloin etsiä omaa collien pentua. Helmikuussa 2008 meille vihdoin muutti Lyyli (Marcol Christmas Hope), joka oli sitä ainoaa oikeata väriä - eli tricolour. Lyylin piti olla pentueesta se huonompi narttu, ns. kotikoira, mutta siitä tulikin paljon enemmän. Lyylin kanssa tutustuin varsinaisesti koiraharrastamiseen. Aloimme harrastaa mm. PK-lajeja ja agilitya. Näyttelyihinkin eksyimme, vaikka Lyylin mielestä näyttelyt olivat äärettömän tylsiä. Lyyli johdatteli minut koiraharrastuselämään; PK-lajeihin, agilityyn, raunioetsintään, paimennukseen, näyttelyihin ja lopulta kasvattamiseen. Kasvattajanimi Crofter's Only (Torpparin ainoa) minulle myönnettiin kesäkuussa 2010.
Koiristani
Lyylistä se kaikki alkoi. Lyyli on viralliselta nimeltään Marcol Christmas Hope (Way to Win Fantazija x Carnoustie's Touch Of Heaven). Etsin omaa collieta pitkään, sillä halusin koiran, jonka kanssa voisin harrastaa PK-lajeja ja agilityä. Lyyli oli pentueesta se "rumempi" narttu, sillä sen kanssa ei ollut tarkoitus käydä näyttelyissä. Kasvattajan suosituksesta kuitenkin ilmoittautuduttiin ensimmäiseen pentunäyttelyyn. Lyylin kanssa käytiin myös ensimmäisessä erkkarissa Kuopiossa 2008, pentuluokassa. Myöhemmin Lyylin kanssa harrastettiin aktiivisesti hakua ja agilityä ja se suoritti luonnetestin pistein +170 laukausvarma.
Syksyllä 2008 laumamme sai lisän, kun kodinvaihtaja Nero eli Danlyn Moonwalker (Wicani Wren-Noir x Danlyn Take On Faith) muutti meille 4-vuotispäivänään. Lyylistä ja Nerosta tuli erottamattomat ja minun sydämeni alkoi sulaa myös blue merleille. Aloin suunnitella ensimmäistä pentuettakin Lyylin kanssa ja sen myötä tutustuin englantilaisiin Ladnar-kasvattajiin Sue ja Dave Randalliin, jotka ovat olleet mentoreitani alkutaipaleellani Pian, Sariannen ja Sussin lisäksi. Astutussuunnitelmat kuitenkin kariutuivat ja sen sijaan meille muuttikin Elvis eli Ladnar Tell Upon A Star (Samhaven Time Will Tell x Ladnar Maid Sweet) kesällä 2010. Samaisena syksynä meille muutti myös Lyylin "pikkusisko", unelmieni täyttymys Salli eli Marcol Flash Out Of Blue (Snowpaw American Idol x Carnoustie's Touch Of Heaven) sekä Neron siskonpoika Brody eli Danlyn Broadcaster (Random Acres William Light x Danlyn Misty Brocade). Collie oli vienyt koko käden...! Viiden hyvin erilaisen collien kautta sain tutustua britti-, jenkki- ja suomilinjoihin, niiden hyviin ja huonoihin puoliin, samanlaisuuksiin ja erilaisuuksiin. Ne opettivat minulle, miten erinäköisiä ja -luonteisia colliet voivat olla ja kuitenkin kaikki omalla tavallaan parhaita, juuri omanlaisiaan. Löysin eri tyypeistä hyviä ja huonoja puolia, joista yhdistelemällä voisin ehkä saada aikaan sen täydellisen collien...
Keväällä 2011, kolmannella yrittämällä, vihdoin syntyi ensimmäinen Crofter's Only pentue, Moon-pentue, josta kotiin jäi Emily (Crofter's Only Emily Of New Moon). Kesällä 2013 laumamme täydentyi seuraavan kerran, kun Elviksen lapset Marcol-kennelistä muuttivat meille. Sulo ja Sylvi edustavat ihailemiani britti-, jenkki- ja suomilinjoja.
Keväällä 2014 sain Sue ja Dave Randallilta tarjouksen, jota ei voinut jättää käyttämättä - niinpä meille muutti Bruce taivaanlahja, eli Ladnar Kissmaster (Chelborn Kiss'n Tell x Samhaven Temptation Ladnar) <3. Tämän jälkeen surukseni kuulin, että Brucen emä Alice oli myyty Italiaan, näin nartun hankkimiseen tuli mutkia matkaan.
Syksyllä 2015 laumamme pienentyi, kun jouduin jakamaan koirat eksäni kanssa: Brody, Emily ja Nero muuttivat Seinäjoelle ja Lyyli jäi yhteisomistukseen ja asuu vuoroin molemmissa kodeissaan. Kasvatustoimintani uhkasi loppua ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan. Vastoinkäymiset seurasivat toisiaan ja olin yhtäkkiä tilanteessa, että minulla ei ollut yhtäkään jalostuskelpoista narttua! Lyyli ja Salli molemmat menettivät kohtunsa pyometran seurauksena, jouduin luopumaan Emilystä, Sylvin lonkat eivät olleet jalostuskelpoiset - ja muuta ei sitten ollutkaan.
Jonotin Johanna Ruottiselta Pandan (Atendus Nothing But Blue) pentua 2015 alkaen. Panda kuitenkin jäi tyhjäksi. Samaan aikaan Pandan edellisestä pentueesta oleva merlenarttu Merry eli Irokon Merry Maid (Irokon Titanium x Atendus Nothing But Blue) alkoi etsiä uutta kotia keväällä -16 ja sain Johannalta ja Merryn omistajalta Leena Virtaselta yhteydenoton. Lähdin Merryä katsomaan saman tien ja se muutti kokeeksi meille. Merry kotiutui nopeasti ja jäi meille asumaan. Hauskempaa koiraa saa hakea!
Valitettavasti kaksi vahvaa narttua ei mahdu samaan taloon... :(
Salli ja Merry olivat sotajalalla alusta alkaen ja mietittyäni ratkaisua pitkään kysyin ystäviltäni, Sallin ahkerilta ihailijoilta Marilta ja Ellalta, voisiko Salli muuttaa heille. Onneksemme asia järjestyi ja nykyään Salli asustelee kilometrin päässä meiltä kartanon leidinä kahden suomenlapinkoirapojan kanssa aivan ihanassa Knuuttilan perheessä. Molemmat nartut voivat näin paljon paremmin. Ikävääni helpottaa, että Salli on meillä yhteisomistuksessa ja käy meillä usein.
Maaliskuussa 2016 Crufts-matkalla sain kuulla uutisen, että Italiassa Cambiano -kennelissä on Alicelle, Brucen emälle syntynyt pentuja. Jännittyneenä otin yhteyttä Maria Teresa Garabelliin ja sain yllätyksekseni kuulla, että saisin sieltä merlenartun! Toukokuussa siis lähdin tutustumaan Toscanaan ja Maria Teresan upeisiin collieisiin ja niin rautarouva Sofia muutti Suomeen! Tästä alkoi antoisa yhteistyö maineikkaan, 65-vuotta collieita kasvattaneen signora Garabellin kanssa, samalla aloin tutustua tarkemmin italialaiseen colliemaailmaan.
Heinäkuussa 2016 iloisen perheenlisäyksen myötä meille muutti yksi 2-jalkainen mukanaan kaksi englanninbulldoggia! Pientä kulttuurimuutosta ja uusien tapojen opettelua tiedossa! Sittemmin Bullsour-bulldoggien määrä on lisääntynyt uhkaavasti :D
Syyskuussa 2016 maailmaan saapuivat pitkäaikaiset haaveeni, Emilyn ja Brucen pennut. Ja siellä jopa yksi tyttö! Tytti (CO Mistress) on ainutlaatuinen ja siksi se jäi kotiin.
Huhtikuussa 2017 meillä kävi arvovaltainen vieras Italiasta, Inki eli Maailman Voittaja -15 C.I.B. IT CH One Incredible Blu di Cambiano, upean Piafin pentuesisar. Treffit Brucen kanssa sujuivat hyvin ja 9 viikkoa myöhemmin Inki pyöräytti maailmaan 8 pentua. Niistä meille muuttivat siniset unelmat Rio - Ritorno al Nord Blu di Cambiano, sekä Rhea - Regina dei Ghiacci Blu di Cambiano. I'm in love!
Tytti (CO Mistress) osoittautui terveeksi ja pääsin toteuttamaan suunnitelmani käyttää sille Sälliä, Roxier's Blue Maxmania. Saimme 8 upeaa pentua, joista Leila, CO Lifeline jäi kotiin ja Selma (CO Life'n Soul) meni sijoitukseen Marille ja Ellalle, Sallin kaveriksi. Neljäs polvi jo "omaa" narttulinjaa täytyy turvata kaikin keinoin!
Koirakiintiö on jo ajat sitten täyttynyt, silti paikkansa raivasivat vielä -20 kesällä Kimi ja Liz. Kimi, Crofter's Only Iceman (Ritorno al Nord Blu di Cambiano x Marcol Just A Country Girl) on Rion poika ja siksi tärkeä. Kun sen emäkin on Kerttu, luonteensa ja rakenteensa puolesta poikkeuksellisen upea collie, halusin jättää Kimin kotiin. "Kaksi kyllä menee samalla vaivalla" -ajatus sumensi järjen ja sain kotiini Ruffenuff Her Royal Highness'n eli Lizin (Ladnar Kissmaster x Digipackin Detailed Design). Lizin emä, Lissu teki minuun vaikutuksen ollessaan meillä astutusreissulla, ihana oikea, rautahermoinen collie, joka muistutti kovasti ensimmäisen collieni Lyylin emää, Peppiä (Carnoustie's Touch Of Heaven).
2022 käsiini syntyi Rhean (Regina dei Ghiacci Blu di Cambiano) ja Uskon (Siniketun Tumma Timantti) upea nelikko, jotka loistivat erinomaisuudellaan heti syntymästä lähtien. Vahvimmat ja toimeliaimmat pennut, jotka meillä on syntyneet - ja niin upean väriset! Olisin halunnut pitää ne kaikki! Yksi oli pakko jättää kotiin, sitä ei vain voinut myydä! Niinpä meillä asustaa nyt sininen unelma, Emma, Crofter's Only No Pressure No Diamond.
Nyt on paljon tulevaisuuden toivoja talossa - jatko näyttää mitä saamme aikaan!
Kasvatustyöstä on tullut minulle SE JUTTU, se kaikkein tärkein koiraharrastus. Opiskelen, luen, kyselen ja tutkin kaikkea siihen liittyvää aina kun voin. Kaikesta voi oppia jotain. Pentujen syntymän aikoihin tulee aina väkisin 3 kk tauko muusta harrastamisesta ja siksi pikku hiljaa lähes kaikki tavoitteellinen harrastaminen on jäänyt vähemmälle. Normaalin metsälenkkeilyn lisäksi koirani paimentavat autoja ja naapureita sekä osa niistä treenaa mielen virkistykseksi mm. PK-hakua, PK-jälkeä, agilitya ja näyttelyitä. Harmikseni aikaa harrastamiseen tuntuu olevan koko ajan vähemmän. Olen mukana Suomen collieyhdistys ry:n, (Aktiivicolliet ry:n,) Kauhajoen koiraharrastajat ry:n, Suomen Palveluskoiraliiton, Suomen agilityliiton sekä Etelä-Pohjanmaan Kennelpiirin toiminnassa.
Kasvatan pentueita harkitusti, lähinnä omiin tarpeisiin. Koirat asuvat kanssamme kodissamme ja pennut kasvavat mukana arjessa sosiaalistuen jo pienestä pitäen ja tottuen kaikkeen mahdolliseen elämään. Terveys, luonne ja ulkonäkö ohjaavat jalostusvalintojani - tässä nimenomaisessa järjestyksessä. Tavoitteenani on saada aikaan se täydellinen oma collie, jossa yhdistyvät vakaa hermorakenne, toiminnallisuus, hyvät käyttöominaisuudet ja miellyttävä ulkonäkö.
Kasvatustyössäni pyrin saamaan aikaan terveitä ja rodunomaisia collieita, jotka ovat alusta- ja äänivarmoja, toimintakykyisiä ja elämäniloisia. Pyrin kasvattamaan collieita, joilla olisi jotain annettavaa upealle rodullemme. Luonne on minulle jalostusvalinnoissa kärjessä. Rohkeus, toimintakyky, mutta ennen muuta hyvä hermorakenne ovat ensiarvoisen tärkeitä. Rakenteellisesti hyvä etuosa, tilava rintakehä, vahva luusto, yhdensuuntaiset pään linjat, täysi hampaisto ja puhtaat värit ovat tärkeitä tekijöitä. Koirien terveyteen pyrin vaikuttamaan paljon myös ruokinnalla. Pennut ja aikuiset syövät meillä paljon laadukasta raakaruokaa, sillä se pitää vastuskyvyn, vatsan ja suoliston kunnossa ja osaltaan vaikuttaa koiran koko elämään. Ruokinta on yksi harrastukseni, jota opiskelen jatkuvasti.
Kennelnimelleni Crofter's Only (Torpparin ainoa) on myönnetty minulle 2010. Ensimmäinen pentue syntyi v. 2011. Kennelnimeni kuvastaa jokaisen koiran ainutlaatuisuutta ja tärkeyttä minulle kasvattajana. Jokainen kasvattini on osa perhettä ja siksi valitsen niille jokaiselle kodin tarkasti. Minulle on tärkeintä, että jokainen meiltä lähtenyt pentu saa juuri sille sopivimman mahdollisen kodin, jossa se saa kokea olevansa tärkeä osa laumaa ja jossa se saa riittävästi virikkeitä ja liikuntaa ollakseen onnellinen collie. Kaikki pennut ovat ensisijaisesti lemmikkejä, lupaavimmat lisäksi harraste- tai jalostuskoiria.
Täällä enemmän ajatuksiani kasvattamisesta.
Leipätyöni enkun opettamisen lisäksi toimin pätevöitynä kehäsihteerinä, PK-koetoimitsijana, luonnetestitoimitsijana sekä tuomarisihteerinä Etelä-Pohjanmaan kennelpiirillä. Edustan Suomea International Collie Societyssa eli ICS:ssä.
Olen allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen sekä käynyt kasvattajan perus- ja jatkokurssin.
Olen rotuyhdistyksemme SCY:n, Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry:n sekä Suomen Kennelliiton jäsen.
Marjo Hautaviita
Kauhajoki
Minä ja Salli 2017
|
Minä ja Lyyli 2011
|
Minä ja Bruce 2019
|
Minä Kings & Queens -pentuja 2021
|
Kuvat: Marko Tuominiemi, Sarianne ja Viivi Väisänen ja Marjo Hautaviita
|
|
